Uutiset

Säbäjäbä Riikassa

12.01.2017

Toukokuussa liitto lisenssipelaajalle kirjeen lähetti,

silloin junnuvalkun silmissä välähti:

koko joukkue matkaan mukaan ja Riikaan junnusäbää pelamaan,

samalla huippusalibandya - Suomea fanittamaan.

Pelimatka muistoissa kimmeltää, kirkkain pokaali Suomessa kiiltää.

 

Espoon Oilers, Kontiolahden LeBa, Helsingin HIKF, Vantaan Haki

kohti Riikaa busseillaan matkusti,

samassa hotellissa asusti, käytävillä toisiaan kohtaili.

Kahdessa sarjassa Riga Floorball Cup  pelattiin Suomi-Latvia hengessä,

lajin kansainvälinen idea mielessä.

 

Muistot kouluruokailussa latvialaisen tädin tiukan ilmeen,

lapioi rouva pastan lautaseen,

pitkään pöytään istutti joukkueen.

Ei siinä annoskokoa valittu itse,

slaavilaiseen kulttuuriin palasimme,

Suomessa parikymmentä vuotta taaksepäin,

jos riittää edes sekään.

Suomalainen kouluruoka sai yhden pisteen.

 

Ennen peliä joukkueet asetettiin riviin,

hyvän pelitoivotus mailalla lattiaan lyötiin.

Meidän pojat muistavat pakkimörssärin,

yhden hylätyn maalin,

hyötyä olisi pitänyt katsoa tuomarin.

Latvialaisten pelitapa oli erilainen,

fyysinen, paikoin nopea, ehkä vielä kehittyväinen.

Hotelli oli mukava,

aamupalalla sai onneksi valita papua.

Kolmen hengen huoneet olivat valtavia kooltaan.

Kaupungissa kaksi oli puolta

-          täll’ puol jokkee ja tuoll’ puol jokkee.

Isoa jokea mentiin yli hienojen siltojen.

Keskusta oli modernimpi ja hienompi,

toinen puoli oli rähjäisempi.

Puutaloja oli yllättävän paljon jäljellä,

kaupunki varmasti kaunis on kesäsäällä.

 

Kisahalliin viedä ei saanut kameran putkea isoa,

muutamasta vanhemmasta tuli akkreditoituja photokihoja.

Kassissa ei saanut sisään omenaa,

tuli nopeasti ulkona pikapurtavaa.

Pelien välissä hampparivälipalaa,

paljon kului pojilta hallilla limppaa,

huh, huh, miten näillä määrillä sokeria,

pojista kasvattaa huippupelaajia.

 

Tunnelmaa hallissa riitti,

hyvin Suomi meitä metelistä kiitti.

Välierässä pikkaisen oli jo voitto kortilla,

hienolta tuntui voitto seitsemällä sekunnilla.

Salin kiepautti rannarinsa ja täräytti Suomen finaaliin.

Maali sai katsojat kyyneliin.

 

Finaalitunnelman kuvaamiseen sanoja on vähän tai liian paljon.

Säbäjäbän rytmikäs huuto ja kirkunta muistona on.

Faneilla oli Suomen liput poskilla, räpytintä ja lippua heilutettiin niin,

että mustelmia reiteen saatiin ja haavoja kämmenissä kotiin tuotiin.

Sinivalkoiset silmälasit, peruukit ja hatut päässä omia kannustettiin,

liian paljon tuomareille buuattiin.

 

Kotilaisen mailan pelin jälkeen sai hakijäbä,

ei muuta kuin kätisyyttä vaihtamaan,

rightilla pelaamaan.

Johansson yhden myös luovutti voittonipustaan.

Ohi ylpeästi käveli pelaaja, ei oikein ollut koulutus kohdallaan,

miten fanittava junnupoika kohdataan.

Juuri olet maailmanmestaruuden voittanut,

Suomesta asti sinua katsomaan fani on tullut.

Mallia sen sijaan näytti Tiitu, läpyt antoi fanijoukolleen.

Rohkaisevia sanoja tulvillaan

– juhlivia poikia lempeästi kohdataan.

 

Ei voi verrata tunnelmaa Hartwall halliin,

edelliseen voittofinaaliin.

Mahtavaa kuitenkin, kuin

-          kruunu meidän reissulle.

Hallissa tunne vei järkeä,

nyt jälkikäteen on kelattava nettikuvaa,

oliko siinä mitään järkeä,

miten peli suomalaiselle säbälle on tärkeä?

Hakijäbät ja aikuiset muistavat aina sen

maailmanmestaruuden Suomen kolmannen!

28.04.2017Kiinnityksiä miesten edustukseen
17.04.2017B poikien avoimet treenit
10.04.2017Kesäkuun salibandyleiri.
09.04.2017Seuralla pyyhkii hyvin.
28.03.2017Uusi joukkue 6. divisioonaan. Tule mukaan
24.03.2017Pelaajahaku 2017-2018
09.03.2017AC HaKin valmennus vahvistuu
23.01.2017Salibandystä uusi harrastus
18.03.2017Edarin kausi päättyi voittoon